Ystävällinen universumi (Sao Paulo ja Ubatuba)

Toteemi Ubatubassa

Sain viime reissun loppupuolella tarpeekseni kirjoittamisesta ja jakamisesta. Vaikka tuolloinkin asiaa olisi ollut, niin jotenkin koin ettei se enää palvellut minua. Asiaa on edelleen ja tarve jakaa se on löytynyt, joten tässä ollaan.

Pieni ajatus menneeseen. Aasian kierroksemme päättyi maaliskuun lopussa ja palasimme vielä talviseen Suomeen. Saimme kokea täyden kevään, kauniin ja lämpöisen kesän sekä värikkään syksyn mökillä Turun saaristossa. Olosuhteet loppuvuodesta olivat sellaiset, että päätimme vielä yhdeksi talveksi karata lämpöiseen. Mantereeksi valikoitui Etelä-Amerikka ja ensimmäiseksi maaksi Brasilia.

Sao Paolo

 Poikani sanoin; olen itse itselleni vaarallisin asia reissussa. Näin se tuli taas todistettua.
Lähdimme aamuyöllä 04.00  Turusta linja-autolla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Matkaamme kuului neljän tunnin välilasku Lissabonissa ja perillä Sao Paulossa olimme seuraavana yönä. Olin varannut valmiiksi hotellin aivan lentokentän vierestä, jonne pääsimme nopeasti lepäämään yli vuorokauden reissaamisen jälkeen. Siinä Lissabonin lentokentän tylsyydessä ajatukset siirtyivät taas turvallisuuteen reissussa. Olin jo aiemmin miettinyt ryöstetyksi tulemisen mahdollisuuksia, enkä nytkään päässyt siitä ajatuksesta eroon. Kuin tilauksesta lentokentän myymälästä löysimme lompakon, jonka saisi loistavasti kiinnitettyä klipsulla housunkauluksen sisäpuolelle. Pieneen ja huomaamattomaan lompakkoon laitoin pankkikortin sekä dollareita, euroja ja rialeita muutaman sadan euron edestä. Nyt saa mahdolliset rosvot tyytyä vähempään ja minä pidän pankkikortin sekä rahat!

Miljoonakaupungin liikennettä

Hienosti jaksoimme perille ja muutaman tunnin sikeiden yöunien jälkeen heräsimme aamupalalle. Tilasin Uberin, jolla siirryimme keskustaan, lähelle linja-autoasemaa sijaitsevaan hotelliin. Perillä huonetta maksaessani huomasin tuon pienen ryöstövarman lompakkoni kadonneen housunkauluksesta. Tunne nosti välittömästi hien otsalleni ja vain vaivoin pystyin pitämään itseni rauhallisena. Niinpä hikeä välillä pyyhkien maksoin siitä lompakosta, joka oli tarkoitettu arkikäyttöön ja jonka voisi huoletta antaa myös ryöstäjille. Siirryimme huoneeseemme ja toimintasuunnitelmaksi muodostui rauhoittuminen sekä matkan järjestelyt alkuperäisen ajatuksen mukaan. Toki sillä lisäyksellä, että vaimon pankkikortti otetaan käyttöön ja lisää rahaa tarvitaan heti. Laitoin vielä Uber-kuskille viestin ja sähköpostia edelliseen hotelliin.

Linja-autoasemalta saimme ostettua bussiliput seuraavaksi aamuksi Ubatubaan sekä puhelinkortit nettiyhteyksineen. Tarkastin viestit ja sähköpostin, mutta mitään vastausta en ollut saanut ja olin jo varma, että tuota oivaa omaisuuteni turvaa en enää näkisi. Päätin kuitenkin vielä varmistella asiaa soittamalla hotelliin. Ensimmäisellä yrittämällä asiaa kysyessäni minulle kohteliaasti lyötiin "luuri korvaan". Toisella kertaa puhelimeen vastasi hyvin englantia puhuva vastaanottovirkailija, joka kertoi lompakkoni löytyneen pihamaalta ja on nyt heillä tallessa. Uskomaton tunne vyöryi läpi kehoni. Seisoimme suuren linja-autoaseman aulatiloissa, TIM-puhelinoperaattorin pienen myyntikojun vieressä ja tuhannet ihmiset kiirehtivät kuka mihinkin suuntaan. Siltä seisomalta lähdimme liikkeelle ja noin tunnin päästä olin saman hotellin pihamaalla, josta aamulla iloisin ja odottavaisin mielin olimme kaupunkiin lähteneet. Nyt minä puristin kädessäni ryöstövarmaa lompakkoani, jossa oli tallella niin rahat kuin pankkikortti sekä viiden viikon kestolottokuponki.

Kaiken varkauksien ja ryöstöjen murehtimisen sijaan sain huomata, että rehellisiä ihmisiä on maailmassa ja olen iloinen miten ystävällinen universumi asettelee heitä meidän poluillemme.

Olemme nyt neljättä päivää maassa ja sijaintimme on Ubatubassa, joka on melko pieni ja rauhallinen turistien valtaama kaupunki Atlantin rannalla. Sao Paulon ja Rio de Janeiron välissä. Kävelty on niin innokkaasti, että tämä päivä on pyhitetty vesikellojen hoitamiseen.

Praia do Cerdo

Praia do Tenorio

Keittiömme ikkunasta

Värikästä luontoa riittää

Vahtikoira työssään

Kurre

Kuala Lumpur välietappina

Isommitta puheitta, Kuala Lumpur. Iso miljoonakaupunki, josta en paljon saanut irti muutamassa päivässä. Kohtuullisesti saatiin levättyä ja keho ravittua. Kuvia tuli otettua hot spoteista ja täytyy nyt rehellisyyden nimissä sanoa, että tunnelma oli kuin Pariisissa ja Eiffelin juurella melkein 30 vuotta sitten.

Katselen jakamiani kuvia.. Vieläkin oikeastaan mitään sanomaton paikka minulle, vaikka kaikki löytyy mitä ihminen vain tarvitsee. Ja varsinkin valokuvattavaa täältä löytyy kyllä jokaisen tarpeeseen ja innostus on se kantava voima, joka on kiva taltioida muistoksi. Tästä jatketaan Thaimaaseen ja siellä Krabin kautta Yao Noin pienelle saarelle. Ehkä siellä taas herätään vahvemmin hetkeen?

Tähän Loppuun vielä muutama kuva Sri Lankalta..

Arugam Bay & Ella

Terassinäkymät

Istun pienen ja viihtyisän kotimajoituksen terassilla miettien viime viikon tapahtumia sekä tätä hienoa maisemaa ihastellen. Reissu Sri Lankassa on päättymässä ja huomenna siirrymme Colomboon odottamaan lentoamme Malesiaan. Ehkäpä siksikin mietin tavallista enemmän viime päiviä, viikkoja sekä kuukausia. Olemme nyt Ellassa, pienessä vuoristokylässä, jonne matkustimme Arugam Baystä taksilla.

Rekawasta lähdön jälkeen Sri Lanka on taas alkanut tuntua ahdistavalta paikalta kaikenlaisine vedätysyrityksineen ja kiskurihintoineen. Voiton kuitenkin kaikista paikoista vei nyt Arugam Bay. Kaikki hinnat aivan pilvissä ja palvelu pohjamudissa. Oikeastaan ymmärrän hyvin miksi niinkin hienossa paikassa kuin Arugam Bay on juuri nyt low season, vaikka aallot ja rannat ovat kuin tehty uimiseen ja auringonpalvontaan. Noita tyhjiä ja upeita rantoja riittää kymmeniä kilometrejä. Low season johtuu siitä, että nyt juurikin on paras uintikeli ja aallot ovat liian pienet surffaamiseen. Surffiaika ja high season on kesällä kesä-syyskuussa.

 Syy miksi nyt saaren parhailla uimarannoilla ei näy väkeä on juurikin nuo hinnat sekä matkustaminen Arugam Bayhin. Julkinen liikenne kulkee huonosti tuonne, saaren muista osista ja taksikyydit ovat reippaasti keskitasoa kalliimpia, jos tilaat kyydin vaikka suoraan hotellilta jonne olisit menossa. Vaatii siis hieman vaivaa löytää kohtuuhintainen kyyti tuonne. Perille päästyäsi alkaa harmistus jos olet havainnut hintatasoa muissa osissa saarta. Reilusti kalliimpi hinnoittelu ilman mainittavaa parannusta laatuun tai muuhun on turhauttavaa, vaikka hintataso onkin edelleen halpa näin suomalaisen silmin. Huomaatkin pian, että rehti peli on täällä vain sanan helinää, jos sitäkään. Kolmas iso asia on vallassa oleva uskonto. Oikein kiristää lomalaisen hermoja se joka aamuöinen joikaaminen mikä kuuluu täydelle volyymille viritetyistä kauttimista, josta se ääni rikkoontuen kantautuu talojen ja tyynyjen läpi suoraan aivoihin. Muutenhan minulla ei ole itse uskontoja vastaan mitään ja aivan yhtä paljon se kiristäisi vaikka sieltä kuuluisi jodlaamista tai mitä ikinä, johon heräät joka aamuyö. Itse viestiähän minä kieltä osaamattomana en ymmärtänyt ja ehkä hyvä niin.

Stay Golden Resort. Majapaikkamme aivan rannalla

Paikalliset kalastelivat heittoverkoilla laguunissa

Laguuni, meri ja uhkaava taivas

Pottuvillen rantaa

Kesken päivittäisen nuotanvedon ajoi nuottavene rantaan niin kovin että vahinkoa syntyi. Tässä jättävät nuotanvedon ja juoksevat apuun.

Arugam Bay on turistikylä ja viereisessä Pottuvillen kylässä on jo hieman enemmän paikallista tunnelmaa. Rannat sielläkin ovat upeat ja joka päivä oli kymmenittäin miehiä vetämässä rantanuottaa kilometrin alueella kylän tuntumassa. Kylän vierestä löytyi myös yli 2000 vuotta vanhan temppelin Muhudu Maha Viharayan rauniot, joilla kävimme tutustumassa. Vanhan temppelin läheisyyteen oli myös rakennettu uudehko stupa ja näiden välissä oli kummallisia väreitä herättänyt patsasvartio. Erikoinen tunnelma oli tuolla, mutta käymisen arvoinen paikka kyllä.

Syy miksi ylipäätään tulimme tänne itärannikolle oli vaimoni aikaisempi työpaikka täällä heti tsunamin jälkeen tammikuussa 2005. Tuho oli ollut täällä lähes täydellinen ja olosuhteet silloin myös sen mukaiset. Leiri oli rakennettu vähän Pottuvillestä pohjoiseen, Komarin kylään. Tietysti matkasimme paikallisbussilla sinne ja koitimme etsiä tuttuja paikkoja. Kaunista seutua tuokin ja varsin luonnonläheistä. Uusia rakennuksia oli noussut pystyyn ja rannoilla oli taas kalastajaveneitä rivissä. Asfalttitiet oli vedetty, kuten sähkötkin, joten täysin erilainen oli tuo paikka kuten myös Pottuville päivälleen 13 vuotta sitten.
Komarissa ei turistit ilmeisimmin paljon liiku. Herätimme siinä määrin huomiota paikallisissa, että oikein huvitti. Bussipysäkillä paluukyytiä odotellessa vastapäisen talon lapset oikein kantoivat penkit ulos portin pieleen, josta saivat katsella meitä. Jalat vissiin väsyivät seistessä ja näkymä oli arvatenkin mielenkiintoinen.

Täällä vartioin minä

Ja me myös

Yli kaksi tuhatta vuotta vanhan temppelin rauniot

Oliko se leiri tässä.. Kaukana tästä ei ainakaan

Kalastajaveneitä ei silloin ollut

Tutut lenkkeilymaastot

Komarin temppeli

Turistit tuli kylälle, turha silloin on telkkaria katsella, vaan viedään penkit ulos.

Härkävankkureilla siirreltiin nuottasaaliita

Vaihdoin maapähkinän fotoon. 

Viimeiseksi etapiksi saarella valitsimme Ellan. Sieltä pääsisimme jatkamaan Colomboon junalla maailman hienoimmaksikin kutsutulla rataosuudella. Ella sijaitsee saaren keskiosissa ja on vuoristoseutua. Kiipesimme Ella Rockille sekä Little Adam´s Peakille. Rataa pitkin kävellen tutustuimme vielä Nine Arches Bridgeen. Siinäpä se, kauniit oli maisemat ja mukava oli taas kavuta rinteitä hieman viileämmässä ilmastossa. Toista kertaa tännekään ei enää tarvitse tulla. Kylä on turisteilla ylikansoitettu yökerho ja kaikkialle on ruuhkaa, ei mitenkään meidän paikka. Nyt siis hämmästelemään rautatien mutkia ja maisemia, jonka jälkeen katse suunnataan uusiin seikkailuihin. Kiitos Sri Lanka kaikesta, hienon kokemuksen annoit!

Stupa harjanteen päällä

Hienossa kukassa tämä puu

Mustaa Ceylonin teetä

Temppeli ja Ella Rock

Ella Rock

Little Adam´s Peakiltä itään

Junarataa pitkin käveltiin moneen paikkaan

Nine Arch Bridge

Savenvalajan puoti

Umbrella kahvila

Jack fruit

Tuossa ei päiväunet jää liian pitkäksi

Jack fruit maistui tällekin kädelliselle

Lopuksi, Tämä norsu oli kovin kiinnostunut meistä matkalla Tissamaharamasta Arugam Bayhin. Koitti jopa hieman pukata autoamme.